Hannaleena Hauru: Miten tuotanto voi tukea toteutettavan elokuvan sisältöä ?

Helsingin elokuva-akatemian kerho, 1.9.2014

Esittelyssä Hannaleena Haurun ja Tanja Heinäsen 30 min. elokuva ”Säälistäjät”

On ensimmäisen session aika. Luvassa on Hanna-Leena Haurun johdattelemana tiivis omakohtainen katsaus suomalaiseen elokuvatuotantoon. Tarkoituksena on saada ensi silmäys siihen miten lähes nollabudjetin talkootuotannon saa toteuttua ihan elokuvaksi asti ja toisaalta mitkä ovat suuren tuotantokoneiston rahoittaman tuotannon plussat ja miinukset.

Hauru aloittaa purkamaan tuoreimman elokuvansa, Säälistäjien tuotantoprosessia käsikirjoitus-vaiheesta lähtien. Vaikka YLE antoi suullisen lupauksen ennakko-ostosta ja SES myönsikin käsikirjoitustukia pariin otteeseen, tuotantohakemusta ei käsitelty kevään viimeisessä kokouksessa.

Hauru ihan pursuaa hyviä vinkkejä. Jos rahaa ei ole saatavilla ja tuotannon lykkääminen ei maistu, niin voi aloittaa vaikka neuvottelemalla kalustodiilejä vuokraajien kanssa.

Yhteisörahoitustakin kannattaa kokeilla, Säälistäjiin saatiin Euphoria Borealiksen välityksellä myytyä 120 ennakkolippua elokuvan ensi-iltaan 10 euron kappalehintaan. Haurun esityksestä tulee sellainen olo että onnistunut talkootuotanto on ihan mahdollista, Säälistäjät on kuvattu yhdeksässä päivässä vaivaisella 5000 eurolla, mukana oli 3-9 henkilöä ydintyöryhmää päivästä riippuen. Loppukohtausta kuvattiin jopa 80 hengen voimin.

Koko työryhmä työskenteli motivoituneesti, kunnioittavasti ja tasavertaisesti, rahaahan tästä tuotannosta ei sillä hetkellä saanut. Periaate oli että jos rahaa tulee niin se jaetaan tasavertaisesti kaikkien kesken. Elokuvan sisällöstä ei myöskään tarvinnut vääntää rahoittajien kanssa eikä kuvauspäivien määrää määritellyt palkkasumma tai kaluston vuokrahinta. Vastuu oli käytännössä suoraan elokuvan ennakkolipun ostaneille katsojille, jota Hauru piti ilahduttavana. Näyttelijät valikoituivat freelancereistä joka loi todenmukaisuutta elokuvaan, sillä siihen ei edes haluttu tunnettuja komediakasvoja. Myös Haurun aikaisemmassa talkootuotannossa/ elokuvalaboratoriossa “Vialliset otteet” aito tunne ja kokeellisuus pääsivät suurta tuotantoa paremmin esiin.

Jos talkootuotannon pystyy saaminen onnistuu noinkin hyvin ja tehokkaasti, niin missä rahan ja suuren tuotantokoneiston puute alkoi konkreettisesti näkyä? Hauru listaa näitä asioita: Kaikki henkilökunta ei ollut ammattitaitoista, yksi henkilö tekee monen hommat. Säälistäjien kuvaaja joutui paikkaamaan myös gafferin työn, jolloin väsyi itse niin paljon ettei pystynyt antamaan aina 100% luovaa panostaan tuotantoon. Henkilökunnan vähyyden vuoksi jälkityöstöä tulee olemaan paljon, sillä esim. jatkuvuudessa saattaa olla virheitä.

Vastapainoksi loimme katsauksen toiseen Hannaleenan elokuvaan, suuremmalla tuotannolla toteutettuun “ Älä kuiskaa ystävän suuhun”. Kun rahoitusta ja tukea tuotannolle on, mahdollisti se tässä elokuvassa tarkan yksityiskohtaisuuden, hyvän visuaalisen jäljen tuotantovaiheessa sekä myöhemmin elokuvan näkymisen festivaaleilla SES:n välityksellä. Suuren tuotannon heikkouksiksi muodostuivat kuitenkin liika totisuus ja paineita täynnä oleva ilmapiiri. Aito tunne jäi etäiseksi, kuvauskronologia oli hajanainen ja näyttelijät oli pakotettu teknisiin raameihin.

Mitä näistä voimme oppia? Oli kysymyksessä sitten pieni tai suuri tuotanto, Haurun kokemukseen perustuvia vinkkejä on kuvata elokuva emotionaalisessa järjestyksessä jotta näyttelijä syventyisi paremmin rooliinsa ja suoritus olisi aidompi. Työryhmän oman rytmin löytyminen on elintärkeää. Säälistäjien tapauksessa YLE ja SES lähtivät tukemaan elokuvaa vielä kuvausten jälkeenkin, kuten Hauru session jälkeen kertoi.

Mielessä pyörii kuitenkin yksi kysymys. Mitä lyhytelokuvien rahoitukselle tapahtuu, jos kaikki ovat valmiita tekemään hyvää jälkeä ilmaiseksi? Yksi vastaus tähän kysymykseen löytyy Barcelonasta, jossa käytännöksi on jo muodostunut se että alan ammattilaiset tekevät mielettömän hienoja tuotantoja jatkuvasti ilmaiseksi ilman minkäänlaista rahallista tukea.

Kulkeeko Suomi hitaasti samaan suuntaan?

Helsingin elokuva-akatemian kerho on sarja viikottain järjestettäviä vertaisoppimistilaisuuksia. Blogitekstit perustuvat vaihtuvien kirjoittajien havaintoihin, kokemuksiin ja näkemyksiin pidetyn session pohjalta.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s