Samuel Häkkinen: Luovan työn työtavat

Helsingin elokuva-akatemian kerho, 23.2.2015

Lähtökohtana sessiolle oli selvittää, mistä hienot ideat syntyvät. Parhaiden elokuvien takana on poikkeuksellinen idea, mutta kun elokuvantekoa opetetaan, yleensä keskitytään tekniseen puoleen ja harvemmin puhutaan siitä, miten maagisia ideoita saadaan.

Sessiossa pohdittiin mistä luovuus tulee ja miten luovaksi voi oppia, niin että pystyy saamaan hyviä elokuvallisia ideoita. Sessio oli jaettu kahteen osaan, joista toinen keskittyi siihen, miten ideoita voi etsiä omasta alitajunnasta ja toinen käsitteli ideoiden varastamista ja kehittämistä omaan muotoon. Loistavan elokuvallisen idean taustalla on todennäköisesti yhdistelmä näitä molempia toimintatapoja.

Ideoita löytyy myös ympärillä olevasta todellisuudesta, jota kannattaa havannoida, silloin kun työstää jotain elokuvallista ideaa ja toisaalta aina muulloinkin. Ideoita voi kerätä talteen esimerkiksi muistikirjaan tai Samuel itse kertoi sanelevansa niitä puhelimeen ja kiroittavansa ne sitten myöhemmin ylös. Tällöin hän myös palauttaa ideat mieleen.

Miettimisen tehostaminen ja alitajunnan aktivointi

Luovaa ajattelua voi harjoitella. John Cleesen luento How to be Creative? toimi johdantona luovasta ajattelusta keskusteluun.

https://vimeo.com/89936101

Cleesen mukaan luovuutta ei voi opettaa, mutta sitä voi tuoda esiin. Tutkimusten mukaan luovat ihmiset eivät ole älykkäämpiä, mutta he ovat löytäneet tietyn työskentelytavan, joka mahdollistaa luovuuden. Ihmisella on kaksi ajattelun tapaa: avoin ja suljettu. Avoimessa moodissa ihminen leikkii erilaisilla ajatuksilla vapaasti ja suljetussa moodissa ajattelulla on selkeä päämäärä, johon loogisesti pyritään. Luovassa työskentelyssä ihmisen pitää osata siirtää ajatteluaan moodista toiseen, ideoida avoimessa ja työstää lopullinen ratkaisu suljetussa. Tietyt olosuhteet auttavat olemaan avoimessa moodissa. Esimerkiksi ideoinnille on annettava rajattu aika: alku ja loppu. Varatun ajan tulee olla riittävän pitkä, sillä aivoilla kestää jonkun aikaa ennen kuin ne siirtyvät avoimeen moodiin. Liian pitkä aika ei myöskään ole hyvä ja Cleese ehdottaa keskittymistä 1,5 tunnin ajan, jonka jälkeen on hyvä pitää tauko. Suuremmassa ideoinnissa työskentely tietysti jatkuu pidempään (esim. viikon ajan, mutta pienissä sessioissa) ja Cleesen mukaan on ehdottoman tärkeää, että ratkaisuja ei tehdä ennen lopullista deadlinea, että alitajunnalle jää mahdollisimman paljon aikaa työskennellä. Ensimmäinen idea ei myöskään ole yleensä paras, joten siksi pitää odottaa loppuun asti. Luovana ollessa pitää rakentaa ympärilleen turvallinen tila-aika-keidas, jossa ei pelkää tekevänsä virheitä, koska luovana ollessa mikään ei ole väärin. Myös huumori on oleellinen osa luovuutta, koska se siirtää ajattelun nopeasti avoimeen moodiin. Vakaviakin asioita, jos niihin haetaan luovaa ratkaisua, pitää pystyä käsittelemään iloisesti ja leikkisästi, eikä tämä tarkoita ettei niihin suhtauduttaisi vakavasti. Luovuus on mahdollista, jopa helpompaa, ryhmässä, mutta silloin kukaan ei saa suhtautua toisten ideoihin kielteisesti, sillä se tukahduttaa luovan ideoinnin.

Luovuuteen liittyy elämäntyyli

Tietyn työskentelytavan lisäksi tai juuri siitä johtuen luovilla ihmisillä on yleensä myös tietynlainen elämäntyyli, joka tukee luovaa työskentelyä. Kirjassa Daily Rituals: How Artists Work kerrotaan eri taiteilijoiden päivärytmeistä. Esimerkiksi Woody Allen kertoo tarvitsevansa muutoksia kirjoittaessaan käsikirjoitusta, hän vaihtaa huonetta, käy kävelyllä ja menee suihkuun, jos kirjoittaminen tökkii. Kirjailija Haruki Murakami puolestaan pitää kiinni samasta päivärytmistä, jossa hän kirjoittaa aamuyöllä, juoksee päivittäin ja menee aina samaan aikaan nukkumaan. Hän kokee suhteensa lukijoiden kanssa niin tärkeäksi, ettei välitä vaikka tiukat rutiinit estävät muut sosiaaliset suhteet.

Keskusteluissa esiin noussutta

Yksi tapa pitää yhteyttä omaan alitajuntaansa on kirjoittaa omista unista, koska unissa tapahtuu satunnaista ajatusten yhdistelyä. Unien kirjoittaminen täytyy tehdä aina heti herättyään, sillä unet katoavat ensimmäisen kymmenen minuutin aikana heräämisestä.

Toinen luonnostaan luova hetki on nukahtamishetki. Jos ideat nousee kirjoittamaan, nukahtaminen siirtyy, mutta nukahtamishetkellä pursuaviin ideoihin pätee sama kuin uniin, ne katoavat jos niitä ei poimi talteen välittömästi.

Keskusteluissa tuli esille, että myös aikarajojen tai kalmanlinjojen olemassaolo edistää luovaa työskentelyä. Ja usein nimenomaan niin, että ideat alkavat pulppuamaan aikarajan mentyä umpeen. Keskustelussa esiin nousi kysymys siitä, mitä voi tehdä, jos aikarajaa ei ole. Silloin voi helposti jäädä ikuisuuksiksi tekemään taustatutkimusta, jälkityöt alkavat junnata, kirjoitusvaihe venyy loputtomasti tai projekti jää kytemään muuttumattomaan tilaan. Näitä tilanteita varten keksittiin ratkaisuja:

-Ongelma voi olla se, että on päällekkäin monia projekteja. Jos tekee vain yhtä kerrallaan, samaan vaiheeseen kyllästyy ja siirtyy eteenpäin.
-Jos projekti on itselle todella tärkeä, sitä kohtaan saattaa olla niin kriittinen, ettei uskalla edetä. Silloin pitää hyväksyä maailman epätäydellisyys ja pakottaa itsensä eteenpäin. -Oma projekti saattaa myös olla vaikeampi ja suurempi kuin muut projektit johon osallistuu. Oma projekti kannattaa itseään varten pilkkoa helposti käsiteltäviin osiin.

-Ryhmätuki ja sosiaaline paine voivat auttaa, apua voi esimerkiksi hakea käsikirjoituspiireistä.
-Aikarajan sijaan voi kutsua jonkun katsomaan ja antamaan palautetta. Silloin syntyy paine saada valmiiksi tiettyyn pisteeseen asti ja palautteen jälkeen tietää miten jatkaa. -Projekteille kannattaa myös asettaa konkreettisia tavoitteita, jotka toimivat aikarajana. Se, että haluaa tehdä maailman parhaan elokuvan, on hyvä tavoite. Se, että haluaa nähdä oman elokuvan festarin X vuoden X ohjelmistossa on konkreettinen tavoite.
-Projektin voi pitää elossa puhumalla siitä muiden kanssa.
-Tekemiselle kannattaa varata aikaa. Usein jumittavat projektit jumittavat vaan mielessä ja jos niille antaisi aikaa, ne myös etenisivät.
-Rakastu omaan materiaaliin ja pidä suhdetta yllä.
-Jos aloittamisen kanssa on vaikeuksia, pitää pakottaa itsensä työskentelmään tietyn aikaa ja olla miettimättä päämääriä. Työskentelyllä on hyvä myös löytää rutiini, ettei aloittaminen ole aina vaikeaa.
-Itsensä syyllistäminen pitää lopettaa.
-Pitää keskittyä tekemiseen, eikä välittä siitä, jos hävettää = uskalla näyttää eka versio! -Aikatauluta projektille tarpeeksi aikaa (ja miellellään vähän enemmän).
-Hanki pieni lapsi, työskentely alkaa himottaa ja pieninäkin vapaa hetkinä on tehokas.
-Tee elämästäsi hyvin tylsää. Sitten tekeminen alkaa himottaa.

Oman idean salailu alkuvaiheessa saattaa myös auttaa luovassa työssä koska:
-luovuus tuhoutuu negatiivisuudesta, siksi ideointivaiheessa oleva työ ei ole vielä valmis kritiikille
-oma energia pysyys kiinni työssä, kun sitä ei pura puhumalla ideasta muille

Ideoiden poiminen

Luovassa ajattelussa on lopulta kyse vanhojen asioiden yhdistemisestä uudella tavalla. Sen takia on katsottava tietoisesti ympäröivää maailmaa ja poimittava sieltä asioita, jotka koetaan kiinnostavina. Toisin sanoen kaikki ideat on aina poimittu jostain, joten ideoiden varastamisessa ei ole mitään uutta. Tärkeää varastamisessa on kuitenkin se, että omassa työssäsi teet niistä oman yhdistelmän, uuden lopputuloksen. Jim Jarmuschin sanoin:

“Nothing is original. Steal from anywhere that resonates with inspiration or fuels your imagination. Devour old films, new films, music, books, paintings, photographs, poems, dreams, random conversations, architecture, bridges, street signs, trees, clouds, bodies of water, light and shadows. Select only things to steal from that speak directly to your soul. If you do this, your work (and theft) will be authentic. Authenticity is invaluable; originality is non-existent. And don’t bother concealing your thievery – celebrate it if you feel like it. In any case, always remember what Jean-Luc Godard said: “It’s not where you take things from – it’s where you take them to.”

Tämän vuoksi on hyödyllistä tehdä muistiinpanoja omista suoksikki elokuvista ja siitä, mikä niissä kolahtaa. Näitä elementtejä voi sitten kokeilla omissa tekemisissä ja katsoa mitkä toimii. Tärkeintä lainaamisessa on se, että poimii elementtejä, jotka vaikuttavat juuri sinuun. Elokuvastasi tulee omanlaisesi, jos se koostuu siitä, minkä koet parhaaksi elokuvissa. Toisaalta kaikilla on aina oma tapa tehdä, jos yrittäisit tehdä jonkun elokuvan täydellisen kopion, se tuskin onnistuisi.

Everthing is a remix -sarjassa on käsitelty sitä, miten eri elokuvat ovat lainanneet toisista elokuvista. Sarjan neljä osaa löytyy:

Pohdimme myös rajaa vaikutteiden ottamisen ja plagioinnin välillä. Eron voi tunnistaa esimerkiksi sen kautta pyrkiikö ottamaan vaikutteita vai yrittääkö kopioida, häiritseekö vaikutteet katsojaa (toisin sanoen onko hänen ensimmäinen ajatus, että tämä on siitä toisesta elokuvasta), mikä on ollut tekijän intentio, vaikutteiden myöntäminen ääneen (esimerkiksi Tarantino ei käytä toisten elokuvien musiikkeja referensseinä äänisuunnittelijoille, vaan poimii ne suoraan). Toisaalta tekijän nimekkyys myös vaikuttaa siihen, miten ideoiden varastamiseen suhtaudutaan: jos Tarantino kopio jotain toisesta elokuvasta, se on kunnianosoitus. Jos taas aloitteleva ohjaaja kopio jotain, se on vain kopioimista.

Helsingin elokuva-akatemian kerho on sarja viikottain järjestettäviä vertaisoppimistilaisuuksia. Blogitekstit perustuvat vaihtuvien kirjoittajien havaintoihin, kokemuksiin ja näkemyksiin pidetyn session pohjalta.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s