Mari Ljokkoi: Elokuvan vihreä tuotantomalli

Helsingin elokuva-akatemian kerho, 24.11.2014

Ihmisen toiminta on muodostunut suureksi taakaksi ympäristölle. Elokuvissa käsitellään kyllä ympäristökatastrofeja ja yleisesti huolestuneisuus kasvaa, mutta elokuvan tekemisen ympäristövaikutuksista ei juurikaan keskustella Suomessa. Kansainvälisesti asiassa ollaan huomattavasti pidemmällä ja monissa maissa, joissa elokuvia tehdään enemmän, on alettu kiinnittämään huomiota elokuvateollisuuden ympäristövaikutuksiin. Osana tätä kehitystä on luotu erityisiä ohjeita ja tuotantomalleja, joiden tehtävänä on auttaa tekemään elokuvia mahdollisimman vähän ympäristöä kuormittavasti.  Eri maissa ohjeet ovat olleet erilaisia, toisissa ne ovat olleet yleisiä neuvoja ja vinkkejä tuotantoyhtiöille, toisissa vihreä tuotantomalli on ollut selkeä toimintasuunnitelma ja sen noudattamista on edellytetty rahoituksen saamiseksi.

Elokuva-alan vihreällä tuotantomallilla tarkoitetaan ympäristön huomioimista tuotannon aikana. Eri tahojen tuottamat ohjeet vihreälle tuotannolle vaihtelevat mutta yleisemmin niissä kiinnitetään huomiota 1 ) tuotannon hiilijalanjälkeen, sen pienentämiseen tai kokonaan hiilineutraaliin tuotantoon 2) tuotannon aikana tuotettujen jätteiden vähentämiseen ja lajitteluun sekä ympäristöön päätyvien kemikaalien käytönlopettamiseen. Lisäksi vihreän tuotannon malleissa puhutaan veden sästämisestä, uhanalaisten kasvien ja eläinten suojelusta ja sosiaalisesti / kulttuurillisesti kestävistä toimintatavoista. Sosiaalisen ja kulttuurillisen ulottuvuuden huomioivista toimintamalleista käytetään nimitystä kestävä tuotantomalli (sustainabal production plan, esimerkiksi Iso-Britanniassa ollaan menossa tähän suuntaan).

Vihreän tuotannon vaiheet: tuotantosuunnitelmaan sisällytetään ympäristötavoitteet ja nimetään vastuuhenkilö, ympäristötavoitteet huomioidaan kaikessa ennakkosuunnittelussa, työryhmälle tiedotetaan / koulutetaan kyseisen tuotannon tavoitteista, tuotannon aikana vastuuhenkilö neuvoo / auttaa työryhmää tavoitteiden saavuttamisessa ja tarkkailee niiden toteutumista, lopuksi vastuuhenkilö tekee raportin, miten tavoitteisiin päästiin. Suunnittelua ja raportointia varten löytyy valmiita pohjia, esimerkiksi Iso-Britannian standarditoimiston yhdessä elokuva-alan kanssa kehittämä BS 8908 sisältää työkalut vihreään tuotantoon.

Vaikka ympäristövaikutusten arviointi ja vihreän tuotannon suunnittelu voi tuntua aluksi ylimääräiseltä työtaakalta tuotantoyhtiölle, kokemusten mukaan ympäristöystävällinen tuotanto tulee lopulta halvemmaksi, kun kaikki pyritään tekemään resurssitehokkaasti.

Suomessa elokuvien ympäristövaikutuksista ei vielä puhuta, mutta Tampereen ammattikorkeakoulu on aloittanut hankkeen nimeltä AV-alan vihreä tuotantomalli, jossa he kehittelevät Suomeen sopivia ohjeita. Lisäksi Yle on mukana WWF:n Green Office -ohjelmassa, jossa heidän toimitiloissaan toimitaan ympäristöä säästävien Green Office ohjeiden mukaan. Yle haluaa tulevaisuudessa laajentaa ympäristöystävällisen toimintamallin koskemaan myös tuotantojaan ja on aloittanut tähän liittyviä pilottihankkeita ja suunnittelun. Yleisenä suuntauksena on, että myös Suomessa ympäristöystävälliset toimintatavat tulevat tulevaisuudessa olemaan vaatimuksena rahoitukselle.

Session aikana tutustuttiin kansainvälisiin esimerkkeihin vihreistä tuotanto-ohjeista ja arvioitiin  kaksi kerhon jäsenten jo toteutunutta tuotantoa EMA Green Seal – elokuvien ympäristömerkin arviointikriteerien kautta. Yleisesti suomalaiset indie-tuotannot vaikuttivat valmiiksi olevan ympäristöystävällisiä, mutta osa ulkomaisista kriteereistä tuntui myös suorastaan kummallisilta Suomen kontekstissa.

Alle on koottu linkkejä esimerkkeihin, joihin tutustuimme:

UUSI-SEELANTI: Greening the screen (2009)
http://www.greeningthescreen.co.nz/

YHDYSVALLAT:

PGA (Producer´s Guild America) – Green production guide (2010)
Ilmainen hiilijalanjälkilaskuri ja tietoja ympäristöystävällisistä yrityksistä, jotka tarjoavat elokuvatuotantoon liittyviä palveluita.
http://www.greenproductionguide.com/resources/carbon-calculator/

EMA (Environmental Media Association) ja Green Seal:in yhdessä kehittämä elokuvien ympäristömerkki ja palkinto
http://www.ema-online.org/green-seal/

IRLANTI: Green production guidelines
http://www.irishfilmboard.ie/files/IFB%20Green%20Production%20%20Guidelines-2.pdf

ISO-BRITANNIA:

BAFTA:n (British Academy of Film and Television Arts) hiililaskuri
http://www.bafta.org/initiatives/sustainability/albert

Media greenhouse – Iso-Britanniassa toimivien media-alan tuotantoyhtiöiden ja BAFTAN yhteinen hanke.
http://mediagreenhouse.co.uk/production

BS 8909, the new British Standard for sustainability in film – esimerkiksi BBC vaatiin tuotantojaan noudattamaan näitä ympäristöystävällisen toiminnan kriteerejä.
http://shop.bsigroup.com/en/ProductDetail/?pid=000000000030218744

British Film Institute:n esimerkki BS 8909 soveltamisesta.
http://shop.bsigroup.com/upload/Standards%20&%20Publications/Environment/case_studies/BS8909BFIcasestudy.pdf

HOLLANTI:
Strawberry Earth: Green Film Making competition
http://www.greenfilmmaking.com/competition/

Helsingin elokuva-akatemian kerho on sarja viikottain järjestettäviä vertaisoppimistilaisuuksia. Blogitekstit perustuvat vaihtuvien kirjoittajien havaintoihin, kokemuksiin ja näkemyksiin pidetyn session pohjalta.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s