Marko Pekkanen: Luottamus osana elokuvatuotantoa

Helsingin elokuva-akatemian kerho, 9.3.2015

Muiden luottamus sinuun ja sinun luottamus itseesi. Marko alusti aihetta itse toteuttamansa 20 minuuttisen draamallisen Perheenjakaja-lyhytelokuvansa kautta. Teaser: https://vimeo.com/102200832. Luottamuksen lisäksi session keskustelu rönsyili erilaisissa käytännön asioissa.

Perheenjakaja-lyhytelokuvan käsikirjoitus syntyi kiinnostavalla tavalla, sillä Marko otti valitsemastaan kirjasta yksittäisiä lauseita satunnaisesti ja lähti kehittelemään lyhytelokuvan käsikirjoitusta näiden pohjalta. Marko ei sen kummemmin jäänyt arvioimaan omaa luottamustaan käsikirjoitukseen ja päätti toteuttaa lyhytelokuvan.

Tarvitseeko ohjaajan ja näyttelijän välille rakentaa luottamus? – Kyllä yleensä, jos halutaan jotain kunnollista aikaiseksi. Jos luottamusta ei ole, voi se johtaa epäedullisiin tilanteisiin kuvaustilanteessa, kun luottamuksen rakentamiselle ei välttämättä ole enää aikaa. Myös luottamus näyttelijöiden kesken on ensiarvoisen tärkeää etenkin hyvin henkilökohtaisten kohtausten toteuttamiseksi. Näin esimerkiksi Perheenjakajan isä-poika-kohtauksessa, jossa poika lyö ja potkii isäänsä.

Casting-vaiheessa Marko oli yllättynyt kuinka vahvan luottamuksen hän sai näyttelijöiltä, vaikka hän itse oli alalla kohtuullisen tuntematon. Pääroolia näytelleen pojan Topin (Vuosaari-elokuvassa) vanhemmilta tuli täysi luottamus ja hyväksyntä lapsen näyttelemiselle. Tobias Zilliacus suostui isän rooliin, mistä syystä myös lyhytelokuvan muihin rooleihin tuntui olevan tunkua (mm. Castbookista). Marko tapasi ennakkoon useimmat roolihenkilöt koeluvun merkeissä ja luottamuksen luomiseksi. Jos näyttelijän ja ohjaajan välillä ei vallitse luottamusta, voi näyttelijällä alkaa itseohjaus (vaikkakin positiivisilla aikeilla), jolloin näyttelijä tekee itsenäisesti päätökset, eikä tekeminen perustu vuorovaikutukseen.

Koska Marko ei elokuvaa tehdessä kunnolla tuntenut sopivia henkilöitä tekniseen työryhmään, hän päätti itse kuvata ja ohjata elokuvan. Työryhmässä oli hänen lisäkseen ainoastaan maskeeraaja, äänittäjä ja puomittaja. Yhtäaikainen kameran operointi ja näyttelijöiden ohjaaminen on hankalaa. Tämä ei kuitenkaan koitunut suureksi ongelmaksi, sillä lähes kaikki kuvat olivat staattisia, jolloin Marko oli kameran takana kuin katsomassa monitoria. Verkon kautta voi hakea tekijöitä, mutta koska tekijät ponnistavat hyvin erilaisista taustoista, on hankala luottaa uusiin tuttavuuksiin. Tästä syystä moni kerääkin ympärilleen luottoryhmää pitkällä aikavälillä.

Lapsia kuvatessa oli toisinaan haasteita. Lapset voivat olla hyvinkin innoissaan ja energisiä, vaikka tarkoituksena olisi kuvata vakavia kohtauksia. Usein repeillään kesken kohtausten. Esimerkiksi koulukohtauksissa muut koululaiset (lapsiavustajat) ilmehtivät ja pelleilivät, mikä osaltaan hankaloitti tekemistä. Sivuhuomatuksena session aikana monelle selvisi uutena asiana, että vanhempien lupa lasten kuvaamiseen ei ammattimaisessa tuotannossa yksinomaan riitä, vaan virallinen lupa pitää pyytää aluehallintokeskukselta, koska lasten katsotaan “työskentelevän”.

Tarvittavia repliikkejä on joskus hyvä syöttää lapsille pyytämällä sanomaan haluttuja lauseita, joita sitten voidaan yhdistää samassa kohtauksessa toisella hetkellä otettuihin kuviin. Esimerkiksi sisarusten (Alinan ja Topin) dialogi otettiin erillisinä kohtauksina/ottoina. Tätä kohtausta edeltävä läpsimiskohtaus toteutettiin pysäyttämällä käden liike ennen osumista ja poistamalla muutama frame välistä. Kun pitää kameran käynnissä, lapsilta voi myös saada luonnollisen näköisiä ilmeitä käytettäväksi kun he eivät varsinaisesti näyttele.

Vaikka näyttelijöiden ja Markon välillä oli hyvä luottamus, Markon luottamus omaan tekemiseen heilahteli aina kuvauspäivien mittaan. “Joka päivä oli tunne, että tuleeko tästä mitään”, mutta materiaalien katsomisen jälkeen pystyi aina huojentumaan ja toteamaan, että kyllä tästä saa tehtyä. Tunne ei ole merkki kokemattomuudesta, vaan myös useat kokeneet ja kuuluisat ohjaajat kertovat kokevansa samaa. Osa huolesta saattaa joskus olla aiheellista, mihin Marko viittasi lukemalla katkelman Woody Allenin kokemuksista.

Oma luottamus elokuvan kasaan saattamiseksi rapisi eniten jälkituotantovaiheessa. Koska Markolla ei ollut editointikalustoa, eikä hän voinut käydä materiaalia läpi, kuvausten ja leikkauksen välille tuli 5-6 kk tauko. Luottamus kuvattuun materiaaliin alkoi hälvetä. “Oliko materiaali edes hyvää?” Mielikuvat materiaalin laadusta perustuivat kuvausaikaisille muistoille, eivätkä konkreettiselle materiaalille. Luottamusta ei herunut myöskään jälkituotantofirmoilta. Marko lähetti tiedustelut 30 jälkituotantofirmaan, ja vain 6 oltiin yhteydessä “ei kiitos viestillä”. Loput 24 eivät vaivautuneet vastaamaan mitään. Yhteistyökuvioiden vetäessä vesiperän seurauksena oli jonkinasteinen apaattisuus, ja oma luottamus omaan tuotantoon rapistui tasaiseen tahtiin.

Elokuvatuotannon sisäisistä mahdollisista ja mahdottomista luottamusristiriidoista elokuva-akatemian kerho sai kuulla alkuvuoden sessiossa. Tässä sessiossa asiaa ei käsitelty kovin laajasti. Marko kuitenkin toi esille kiistan, joka oli ollut Louhimiehen ja Selinin välillä Paha maa -elokuvan leikkauksen suhteen. Selin oli uutisjuttujen mukaan poistanut joitain kohtauksia liian “hankalina” ja lisännyt ”paljasta pintaa”. Lopulta oikeuteen asti ei menty, sillä “Louhimies ja Selin pääsivät sopuun saatuaan molemmat riittävästi omaa tahtoaan läpi”. Tämä saattoi olla myös markkinointikikka(?).

Kiitettävän suuri osa alan toimijoista tekee töitä suurella sydämellä ja toisia kunnioittaen. Osa session osallistujista kuitenkin koki, että luottamusta nakertaa jotkin toimijat, jotka eivät vastaa tiedusteluihin vaikka yhteistyöstä olisi jopa jo sovittu, tai jotka muuttavat jo sovittuja ja jopa allekirjoitettuja asioita mielivaltaisesti ilman dialogia (niin pieniä kuin hyvin suuriakin toimijoita). Ehkä joillain toimijoilla on lyhytnäköisyyttä, missä omaa toimintaa ei nähdä pitkällä aikajänteellä? Tämä saattaa johtaa tylyyn, epäluotettavaan ja jopa ylimieliseen käyttäytymiseen, joka luultavasti lopulta koituu kyseisen toimijan epäeduksi.

Kun luottamus menee, se ei tule enää takaisin, ja sana leviää. Esille nostettiin kysymys siitä, voiko edellä kuvattu ilmiö olla liitoksissa nykyaikaan, jossa yksittäisten asioiden arvo on tuntunut pudonneen? “Koska on niin paljon asioita, tekemistä ja mahdollisuuksia, mistä se on pois jos nyt toimii näin? Mitä parasta aikaa menettää, kun ei ole tekemässä jotain muuta? Onko elämään suhtautuminen nykyään sellaista, että tuntee jatkuvasti missanneensa jotain arvokkaampaa?” Jos elämässä ei ole luottamusta ainutkertaisuuteen ja elämään itseensä, voi elämä muuttua epätoivoiseksi säntäilyksi ja hapuiluksi.

Tähän liittyen session osallistuja luki Helsingissä äskettäin vierailleen Roy Andersonin mietteitä siitä, kuinka hänen elokuviensa teko vie niin paljon aikaa. ”Vihamielisyys laatua kohtaan on aikamme ilmiö. Aikaamme leimaa lyhyt perspektiivi. Herättää aggressioita, kun joku yrittää pyrkiä pidemmälle, jos itsellä ei ole sellaista ambitiota. Esimerkiksi poliitikot ovat huonosti sivistyneitä. Vallitsee myös vihamielisyys selkeää ajattelua kohtaan. Vain tieto ja lukeneisuus voivat auttaa meitä. Ja hellittäminen egoismista.” Andersson on erityisen huolestunut tästä lyhyestä perspektiivistä, koska se johtaa mielivallan ylivoimaan. “Elämme mielivallan aikoja.” Anderssonin päämäärä on tehdä työnsä hutiloimatta, kunnolla. ”Olen huolimaton kun siivoan, mutta en kun teen kohtauksia. Ihmiset ovat tyytymättömiä, jos eivät saa tehdä työtään kunnolla. Tämä johtaa katkeruuteen. Mutta rikkaaksi voi tulla hutiloidenkin. Minulla kesti 25 vuotta saada mahdollisuus tehdä omanlaistani elokuvaa.”

Luottamus elämässä ja elokuvissa vaatii positiivista katsantoa, jotta luottaa siihen että kaikki menee hyvin ja kaikki onnistuu lopulta. Täydellisesti ei tarvitse onnistua. Valitsemansa asiat voi tehdä kunhan ei valitse kaikkia asioita kerralla. Voisiko elämää ja aikaa katsoa perspektiivissä, jossa keskittyy tiettyihin asioihin rimpuilun sijaan?

Osallistuja esitti kysymyksen, heijasteleeko nykyinen elokuvatarjonta ajankuvaa? Vaikka Luokkakokous (Ohj. Mustonen) -tyylisille elokuville on vahva kysyntä ja ne toimivat viihteellisessä mielessä oikein hyvin, voidaan myös kysyä tyhmentävätkö tällaiset elokuvat tai teatterielokuvien suhteellisen kapea repertuaari katsojaa? Olisiko hyvä, jos suomalainen elokuva pyrkisi tarjoamaan Luokkakokouksen rinnalle Luokkajuhla (Ohj. Anna Odell) -tyylistä näkökulmaa? Voiko elokuvatarjontaan Suomessa siis luottaa?

Marko sai lopulta lyhytelokuvansa valmiiksi, ja siitä tuli jopa hyvä. Luottamus omaan valmiiseen teokseen alkoi kuitenkin jälleen murenemaan, kun elokuvaa ei alkuun kelpuutettu festivaaleille. Sittemmin Perheenjakaja pääsi festivaaleille sekä Suomessa että ulkomailla. Kun luottamus alkaa menemään, pitää sokeasti vain luottaa ja tehdä asioita mekaanisesti.

Kun luottamus omaan itseen alkaa huveta tilanteessa, jossa on kiinni myös muita ihmisiä – näyttelijöitä, työryhmää tms. – täytyy suorittaa asioita mekaanisesti. Sillä hetkellä ei ole pakko luottaa itseensä, mutta paikoilleen ei voi jäädä, joten on pakko suorittaa. Tilanteissa, joissa luottamus omaan tekemiseen rakoilee, eikä muita ihmisiä kiinni (esim. itsenäinen jälkityöskentely, käsikirjoittaminen tai esituotanto), voi aina pitää tauon tai vaikka siirtää projektin hetkeksi syrjään ja keskittyä muihin asioihin. Tuotanto-/kuvaustilanteissa tämä ei ole mahdollista, ja silloin tulee laittaa automaattivaihde päälle, jos luottamus omaan itseen loppuu.

Optimismi auttaa, vaikka ei olisi kulloisellakin hetkellä luottamusta omaan tekemiseen. Uusi päivä on uusi aloitus, myös tuotantovaiheessa. Luottamuksen voi kerätä aina uudelleen. Luottamus omaan tekemiseen tulee, loppuu, tulee taas, … Näin se menee. Muita ihmisiä kohtaan täytyy luoda kestävämpi luottamus, kuin jatkuvasti katoava ja sitten taas palaava luottamus.

Loppukevennyksenä katsottiin klippi Fitzcarraldon tekemisestä.

Helsingin elokuva-akatemian kerho on sarja viikottain järjestettäviä vertaisoppimistilaisuuksia. Blogitekstit perustuvat vaihtuvien kirjoittajien havaintoihin, kokemuksiin ja näkemyksiin pidetyn session pohjalta.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s