Karin Pennanen: Elokuva ja tila

Helsingin elokuva-akatemian Elävän kuvan seura, 7.9.2015

Se löytyi sattumalta. Kalastajien lasinen koho alkoi määrittää tilaa koko elokuvassa. Pyöreydestä tuli elokuvan yleinen tematiikka joka innoitti käyttämään kalansilmäobjektiivia. Lasipallo muuttui ennustuskristalliksi jonka kautta pystyi tarkastelemaan Norjan kalastusmajojen epämääräistä tulevaisuutta. Näemme pätkän Karinin elokuvasta.

Tila voi olla elokuvan mielennäyttämö. Se voi olla sosiaalisen aseman kuvaaja tai henkilökohtainen kokemus. Tilan dramaturgiset mahdollisuudet unohdetaan aivan liian usein.

Millaisia ovat varhaislapsuuden tilan kokemukset, ne jotka eivät ole samoja kuin arkkitehdin piirtämät ikkunat? Piha oli intensiivinen, täynnä voimakkaasti tuoksuvia valkoisia kukkia. Eteinen pitkä ja pimeä, mökin vieressä oleva metsä suuri ja kummallinen. Rappuset erottivat sen mikä oli aikuisten maailma, mikä lasten. Voisiko tästä rakentaa elokuvan?

Elokuvassa The Reflecting Skin on kohtaus jossa pieni poika käy läpi lapsuuden loppua maantien risteyksessä, avarien peltojen ympäröimänä. Tämä hetki alkaa kuvalla auringosta ja loppuu kuuhun, kuvaan rajautuu tarkoituksella pala taivasta, toiseen pala maata, kaikki mitä on olemassa. Terrence Malickin Days of Heavenissä näkyy yksinäinen talo jokaisessa maisemassa, Agnes Vardan Vagabondissa kodittomuuden tila on läsnä jokaisessa kuvassa. Kodittoman henkilön ainoa koti, teltta, on kuvattu vain ulkoapäin, ihmisen sisimpään emme koskaan todella pääse.

Alfred Hitchcockin Takaikkunassa juuri kerrostalon taka-alan tuntemattomuus sekä se mystinen huone, jota ei koskaan näytetä, luovat jännityksen. Kerrostalon elämä nähdään valvovien silmien kautta kun mies obsessoituu toisten ihmisten seuraamisesta. Elokuvan tila on kuin Panoptikon vankilassa, yhdestä pisteestä käsin voi valvoa ja tarkkailla kaikkia ilman että muut tuntevat olevansa tarkkailun kohteena. Toisaalta kun nykyään katsoo taloja jotka ovat lähes kokonaan lasia tulee mieleen että ihmiset haluavat asettaa itsensä valvonnan alaisiksi, näytille. Millaiseen elokuvaan tämä tila voisi innoittaa?

Jokainen kuva rajaa tilaa uudestaan mutta mitä muistat kun yrität kirjoittaa mahdollisiman tarkasti asuinkadustasi? Tila ja sen merkitys on yksi niistä asioista joiden huomiotta jättäminen supistaa koko elokuvallisen kokemuksen.

Realismin taustalta paljastuu aina surrealismi. Tarkovskin maalausmaisen kokoonpuristettu, pehmeä maisema saa aikaan epätodellisen kokemuksen todellisesta. Kamera on rikkaus jonka kautta voisi nähdä monta erilaista maailmaa yhden kliseisen sijaan. Ja kuten eräässäkin elokuvassa, seinän voi rikkoa ja löytää kotimaansa, Kiinan.

Nauhoite sessiosta:

http://korppiradio.net/elavan-kuvan-seura/

Helsingin elokuva-akatemian Elävän kuvan seura on sarja viikottain järjestettäviä vertaisoppimistilaisuuksia. Blogitekstit perustuvat vaihtuvien kirjoittajien havaintoihin, kokemuksiin ja näkemyksiin pidetyn session pohjalta.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s