Riitta Ryhtä: Mutta mistä se oikeasti kertoo? – Pohdintoja elokuvan subtekstistä

Helsingin elokuva-akatemian Elävän kuvan seura, 23.11.2015

Riitta Ryhtä teki TAMK:ssa opinnäytetyönsä subtekstista ja koska koki kirjoitusprosessin avanneen uusia näköaloja, halusi siksi puhua subtekstistä nytkin. Ryhtä käyttää materiaalina Linda Segerin, Robert McKeen ja Judith Westonin kirjoituksia aiheesta.

Linda Seger määrittelee subtekstin tekstin todelliseksi merkitykseksi, joka hautuu sanojen ja toimintojen takana, se on vääristelemätön totuus. Teksti on Segerin mukaan jäävuoren huippu, ja subteksti on kaikki se, joka jää pinnan alle. Subteksti vaikuttaa tekstiin eri tavoin. Tekstin ja subtekstin kohtaamispisteessä kytee konflikti. Sanojen tarkoitus on johdattaa lukija alempiin kerroksiin. ”Great drama dwels beneath  the words” sanoo Seger.

Judith Weston puolestaan sanoo ohjaajan käyttävän subtekstiä käsikirjoittajaa konkreettisemmin. Subteksti on se, mitä henkilöhahmo ei sano, mutta mitä hän  oikeasti tarkoittaa puhuessaan. Se on käytännöllinen tapa luoda tunne pyrkimyksestä tai tarpeesta ja apukeino näyttelijän tunnetilojen määrittelyssä. Subteksti voi kieltää repliikin sisällön tai antaa repliikille muun kuin tekstissä ilmi tulevan sisällön.

Robert McKee taas sanoo, että teksti on aistein havaittava taideteoksen pinta, joka elokuvissa näyttäytyy kuvina ja ääninä (dialogi, musiikki ja ääniefekstit). Teksti on sitä, mitä näemme ja kuulemme, subteksti on elämä tekstin pinnan alla., se kietoo mukaansa ajatukset ja tunteista sekä tiedostetut, että tiedostamattomat, tietynlaisen käyttäytymisen taakse kätketyt. Henkilöhahmo voi tiedostaa tai olla tiedostamatta subtekstiä.  Toisissa elokuvissa subteksti on selvempi katsojalle kuin toisissa, joissa jätetään enemmän tulkinnan varaa.

Riitta Ryhtä määrittelee tässä myös metaforan, koska katsoo sen liittyvän  subtekstiin. Metafora voi kulkea juonen tasolla ja jossain kohtaa elokuvaa subteksti ja metafora kohtaavat. Metafora on kielikuva, jolla kahta toisiinsa liittymätöntä asiaa samaistetaan ilman kuin- sanaa. Metaforan myötä tapahtuu merkityssiirtymä, jonka mukaan se eroaa tavallisesta kielestä. Aristoteles piti metaforaa sopivana ainoastaan runouden käyttöön. Metaforaa on tutkittu Ryhdän mukaan kielentutkimuksen lisäksi neuropsykologisella tasolla. Filosofiassa on tutkittu kuinka metaforat ohjaavat ajatteluamme. Tunnettuja metaforia: särkynyt sydän, elämä on matka. Elokuvassa metaforan avulla voi yhdistää henkilöhahmoja, tapahtumia ja muita asioita toisiinsa.

Käsikirjoittaja Mikko Myllylahti on kirjoittanut subtekstistä maisterityössään ja sanoo, että jos elokuvan viesti, merkitys, on pinnassa eikä subtekstissä,  tulee elokuvasta osoitteleva, alleviivaava ja ennalta arvattava.

McKeen mukaan on tärkeää erottaa toisistaan henkilöhahmon määritelmä ja luonnehdinta. Edellinen paljastuu paineen alla, hahmon valintojen ja toiminnan kautta. Jälkimmäinen viittaa henkilöhistoriaa, minkä ikäinen hahmo on, mikä ammatti, luonne, asema jne.  Hyvä käsikirjoitus paljastaa hahmon muutoksen tarinan edetessä. Mitä hahmo haluaa tietoisesti ja tiedostamattaan. Mikä on hahmon motivaatio. McKeen mukaan motivaatio on hyvä jättää subtekstiin.  Sillä mitä enemmän kirjoittaja paljastaa hamon motiivia, sitä ”heikommaksi” katsoja kokee hahmon. Hahmoilla voi olla salaisuuksia ja toisia salaisuuksia niiden alle. Nämä hahmojen ”varjot” voivat olla myös positiivisia. Subtekstin väärinymmärrys dialogissa voi aiheuttaa ristiriitoja eri hehnkilöhahmojen välille. Hahmpo luulee toisen vihjaavan jotain, mutta voikin ymmärtää väärin toisen tarkoituksen. Subteksti voi ilmetä vihjailuna tai kaksimielisyytenä, se voi olla merkityksen piilottamista tapahtumisen alle. Riitta Ryhdän näyttämät esimerkkikohtaukset elokuvista Elämä on ihanaa, Sideways.

Metaforaa voi käyttää subtekstissä. Subtekstiin voidaan viitata visuaalisilla ratkaisuilla, esimerkiksi sää voi ilmentää henkilöiden tunnetilaa. (Shakespeare: Myrsky)

Erilaiset elokuvarakenteissa subtekstiä käyetetään eri tavalla.
1. Klassinen arkkirakenne-lineaarinen juoni, suljettu loppu, pysyvä muutos
2.Minimalistinen juoni- klassisesta rakenteesta karsittu rakenne, loppu avoimempi kuin edellisessä: useimmat asiat saavat jäsennyksen, mutta toiset jäävät katsojan tulkinnan varaan
3. Antirakenne, klassinen rakenne laitetaan päälaelleen, kerronta liioittelevaa, tuhlailevaa

Extra mallit:
-usean rakenteen yhdistelmä
-usean henkilöhahmon rakenne
-epäjuoniset elokuvat

Ohjaaja saattaa ymmärtää kirjoittajan luoman subtekstin väärin.  Subtekstin voi hukata myös leikkausvaiheessa.

Esimerkkielokuva Dennis.

Keskustelua käytiin erityisesti rakenteista, sana ”antirakenne” herätti kritiikkiä: Epäjuonisilla elokuvilla on toki myös rakenne, se vain on erilainen kuin ”perinteinen hollywood-rakenne”.

Joku totesi, että kirjoittaja ei välttämättä kirjoittaessaan ole tietoinen oman teoksensa ”viestistä”, vaan kenties kirjoittaa intuitiotaan seuraten. Kirjoittaja saattaa havaita vasta myöhäisessä vaiheessa käsikirjoitusprosessia, mistä tarina oikeastaan kertoo = elokuvan viesti= tarinan subteksti.

Huomautettiin, että elokuvalla voi olla useita tasoja, useita temaattisia kysymyksiä, ja vasta lopputuloksesta riippuu, miten ne tulevat esiin.

Nauhoite sessiosta: http://korppiradio.net/elavan-kuvan-seura/

Helsingin elokuva-akatemian Elävän kuvan seura on sarja viikoittain järjestettäviä vertaisoppimistilaisuuksia. Blogitekstit perustuvat vaihtuvien kirjoittajien havaintoihin, kokemuksiin ja näkemyksiin pidetyn session pohjalta.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s