Riitta Ryhtä: Mutta mistä se oikeasti kertoo? – Pohdintoja elokuvan subtekstistä

Helsingin elokuva-akatemian Elävän kuvan seura, 23.11.2015

Riitta Ryhtä teki TAMK:ssa opinnäytetyönsä subtekstista ja koska koki kirjoitusprosessin avanneen uusia näköaloja, halusi siksi puhua subtekstistä nytkin. Ryhtä käyttää materiaalina Linda Segerin, Robert McKeen ja Judith Westonin kirjoituksia aiheesta.

Linda Seger määrittelee subtekstin tekstin todelliseksi merkitykseksi, joka hautuu sanojen ja toimintojen takana, se on vääristelemätön totuus. Teksti on Segerin mukaan jäävuoren huippu, ja subteksti on kaikki se, joka jää pinnan alle. Subteksti vaikuttaa tekstiin eri tavoin. Tekstin ja subtekstin kohtaamispisteessä kytee konflikti. Sanojen tarkoitus on johdattaa lukija alempiin kerroksiin. ”Great drama dwels beneath  the words” sanoo Seger.

Judith Weston puolestaan sanoo ohjaajan käyttävän subtekstiä käsikirjoittajaa konkreettisemmin. Subteksti on se, mitä henkilöhahmo ei sano, mutta mitä hän  oikeasti tarkoittaa puhuessaan. Se on käytännöllinen tapa luoda tunne pyrkimyksestä tai tarpeesta ja apukeino näyttelijän tunnetilojen määrittelyssä. Subteksti voi kieltää repliikin sisällön tai antaa repliikille muun kuin tekstissä ilmi tulevan sisällön.

Robert McKee taas sanoo, että teksti on aistein havaittava taideteoksen pinta, joka elokuvissa näyttäytyy kuvina ja ääninä (dialogi, musiikki ja ääniefekstit). Teksti on sitä, mitä näemme ja kuulemme, subteksti on elämä tekstin pinnan alla., se kietoo mukaansa ajatukset ja tunteista sekä tiedostetut, että tiedostamattomat, tietynlaisen käyttäytymisen taakse kätketyt. Henkilöhahmo voi tiedostaa tai olla tiedostamatta subtekstiä.  Toisissa elokuvissa subteksti on selvempi katsojalle kuin toisissa, joissa jätetään enemmän tulkinnan varaa.

Riitta Ryhtä määrittelee tässä myös metaforan, koska katsoo sen liittyvän  subtekstiin. Metafora voi kulkea juonen tasolla ja jossain kohtaa elokuvaa subteksti ja metafora kohtaavat. Metafora on kielikuva, jolla kahta toisiinsa liittymätöntä asiaa samaistetaan ilman kuin- sanaa. Metaforan myötä tapahtuu merkityssiirtymä, jonka mukaan se eroaa tavallisesta kielestä. Aristoteles piti metaforaa sopivana ainoastaan runouden käyttöön. Metaforaa on tutkittu Ryhdän mukaan kielentutkimuksen lisäksi neuropsykologisella tasolla. Filosofiassa on tutkittu kuinka metaforat ohjaavat ajatteluamme. Tunnettuja metaforia: särkynyt sydän, elämä on matka. Elokuvassa metaforan avulla voi yhdistää henkilöhahmoja, tapahtumia ja muita asioita toisiinsa.

Käsikirjoittaja Mikko Myllylahti on kirjoittanut subtekstistä maisterityössään ja sanoo, että jos elokuvan viesti, merkitys, on pinnassa eikä subtekstissä,  tulee elokuvasta osoitteleva, alleviivaava ja ennalta arvattava.

McKeen mukaan on tärkeää erottaa toisistaan henkilöhahmon määritelmä ja luonnehdinta. Edellinen paljastuu paineen alla, hahmon valintojen ja toiminnan kautta. Jälkimmäinen viittaa henkilöhistoriaa, minkä ikäinen hahmo on, mikä ammatti, luonne, asema jne.  Hyvä käsikirjoitus paljastaa hahmon muutoksen tarinan edetessä. Mitä hahmo haluaa tietoisesti ja tiedostamattaan. Mikä on hahmon motivaatio. McKeen mukaan motivaatio on hyvä jättää subtekstiin.  Sillä mitä enemmän kirjoittaja paljastaa hamon motiivia, sitä ”heikommaksi” katsoja kokee hahmon. Hahmoilla voi olla salaisuuksia ja toisia salaisuuksia niiden alle. Nämä hahmojen ”varjot” voivat olla myös positiivisia. Subtekstin väärinymmärrys dialogissa voi aiheuttaa ristiriitoja eri hehnkilöhahmojen välille. Hahmpo luulee toisen vihjaavan jotain, mutta voikin ymmärtää väärin toisen tarkoituksen. Subteksti voi ilmetä vihjailuna tai kaksimielisyytenä, se voi olla merkityksen piilottamista tapahtumisen alle. Riitta Ryhdän näyttämät esimerkkikohtaukset elokuvista Elämä on ihanaa, Sideways.

Metaforaa voi käyttää subtekstissä. Subtekstiin voidaan viitata visuaalisilla ratkaisuilla, esimerkiksi sää voi ilmentää henkilöiden tunnetilaa. (Shakespeare: Myrsky)

Erilaiset elokuvarakenteissa subtekstiä käyetetään eri tavalla.
1. Klassinen arkkirakenne-lineaarinen juoni, suljettu loppu, pysyvä muutos
2.Minimalistinen juoni- klassisesta rakenteesta karsittu rakenne, loppu avoimempi kuin edellisessä: useimmat asiat saavat jäsennyksen, mutta toiset jäävät katsojan tulkinnan varaan
3. Antirakenne, klassinen rakenne laitetaan päälaelleen, kerronta liioittelevaa, tuhlailevaa

Extra mallit:
-usean rakenteen yhdistelmä
-usean henkilöhahmon rakenne
-epäjuoniset elokuvat

Ohjaaja saattaa ymmärtää kirjoittajan luoman subtekstin väärin.  Subtekstin voi hukata myös leikkausvaiheessa.

Esimerkkielokuva Dennis.

Keskustelua käytiin erityisesti rakenteista, sana ”antirakenne” herätti kritiikkiä: Epäjuonisilla elokuvilla on toki myös rakenne, se vain on erilainen kuin ”perinteinen hollywood-rakenne”.

Joku totesi, että kirjoittaja ei välttämättä kirjoittaessaan ole tietoinen oman teoksensa ”viestistä”, vaan kenties kirjoittaa intuitiotaan seuraten. Kirjoittaja saattaa havaita vasta myöhäisessä vaiheessa käsikirjoitusprosessia, mistä tarina oikeastaan kertoo = elokuvan viesti= tarinan subteksti.

Huomautettiin, että elokuvalla voi olla useita tasoja, useita temaattisia kysymyksiä, ja vasta lopputuloksesta riippuu, miten ne tulevat esiin.

Nauhoite sessiosta: http://korppiradio.net/elavan-kuvan-seura/

Helsingin elokuva-akatemian Elävän kuvan seura on sarja viikoittain järjestettäviä vertaisoppimistilaisuuksia. Blogitekstit perustuvat vaihtuvien kirjoittajien havaintoihin, kokemuksiin ja näkemyksiin pidetyn session pohjalta.

Petra Forstén: Kokemuksia käsikirjoittamisesta – mitä olen oppinut parin viime vuoden aikana käsikirjoittamisen prosessista?

Helsingin elokuva-akatemian Elävän kuvan seura, 2.11.2015

Petra Forstén on käsikirjoittaja, joka kirjoittaa tällä hetkellä toisen pitkän elokuvansa treatmentia. Hän on valmistunut elokuvakäsikirjoittajaksi Englannista Salfordin yliopistosta ja toiminut kaksi vuotta ammattimaisena käsikirjoittajana. Sessiossa Petra kertoi erityisesti kehittelyvaiheessa olevan ensimmäisen pitkän elokuvansa Oppitunti ja novellielokuvan Perintö käsikirjoittamistyöstä. Lisäksi keskusteltiin yleisemmälläkin tasolla käsikirjoittajan työstä ja sen haasteista, ja mikä ilahduttavaa, moni muukin sessioon osallistuneista kertoi omista kokemuksistaan käsikirjoittajana työskentelystä.

Siksi seuraavat kommentit ovat syntyneet paitsi Petran alustuksen pohjalta myös muiden keskustelijoiden esiinnostamista aiheista.

Ensinnäkin kävi ilmi, että käsikirjoittajalle on todella tärkeää, kenen kanssa työskentelee. Petralla on ollut onni työskennellä juuri oikeiden ihmisten kanssa. Se voi kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta ei aina ole sitä. Tuottajan, ohjaajan ja käsikirjoittajan kesken täytyy vallita luottamus siitä, että ollaan tekemässä samaa elokuvaa. Kaikki pitää puhua auki, jotta kaikilla on varmasti sama käsitys asiasta, mitä ollaan tekemässä. Siksi pitää puhua paljon, esimerkiksi siitä, mikä tarinassa on tärkeintä tai mikä on päähenkilön matka.

Toinen asia, josta puhuttiin, oli se, miten tekstiä aletaan hahmottaa ja pyöritellä. Petra kertoo kiinnostuvansa usein ensin teemasta tai henkilöistä, ja hän löytää tarinaan yleensä ensin syvätason. Juoni tulee toisena, ja välillä se löytyy vasta työskentelyn kautta. Perintö-elokuvan teko alkoi sisaruussuhteiden ja eri sukupolvien miettimisestä ja tiivistyi kysymykseen siitä, voiko väkivallan kierrettä katkaista vai periytyykö se sukupolvesta toiseen.

Sessiossa todettiin yhteisesti, että mitä enemmän käsikirjoittamisesta tietää, sitä vaikeammaksi se tavallaan tulee. Aloittelijana saattaa ryhtyä esimerkiksi muotokokeiluihin, jotka myöhemmin arveluttaisivat. Myös se, mikä on kohtauksen funktio herätti keskustelua. Voiko kohtauksen poistaa, jos sille ei löydy funktiota? Yleisohjeena voisi sanoa, että jos kohtaus ei vie tunnelmaa, juonta tai henkilöä eteenpäin, sen voi poistaa. Kysymys on myös elokuvan tyylistä, kuinka juonivetoinen tai tunnelmoiva se on. Käsikirjoittajan on hyvä hahmottaa elokuvan rytmiä, vaikka se tarkoittaisi juonen kannalta toissijaista kuvaa, jossa esimerkiksi henkilö vain kävelee kadulla.

Yksi keskustelun teemoista oli myös pohdinta käsikirjoittamisesta prosessina, joka elää useita vaiheita. Käsikirjoitusprosessissa pitää jossain kohdassa matkan varrella palata alkuun ja kysyä itseltään, miksi lähdin tekemään tätä tai mikä olikaan tarinan teema. Joskus voi käydä myös niin, että kun versioita tulee monta, tarinalle sokeutuu ja silloin onkin hyvä antaa tekstin joko levätä tai näyttää sitä jollekulle ulkopuoliselle. Oman tarinan puolta pitää pitää, että tietää mitä tekee, mutta toisaalta on hyvin tärkeää myös kuunnella tarkkaan muiden kommentit. Joskus palautteen ymmärtää vasta sitten, kun alkaa kirjoittaa uutta versiota. Tärkeintä on se, että tekstiä tuottaa. Vaikka ensimmäinen versio tuntuisi kuinka kamalalta tahansa, se täytyy kirjoittaa, jotta saadaan materiaalia, jonka pohjalta voidaan yhdessä tuottajan ja ohjaajan kanssa ruveta keskustelemaan siitä.

Sessiossa eräs osallistujista kysyi, mitä käsikirjoittaja voi tehdä, jos kirjoittaminen ei etene.   Paikalla ollut elokuva-alan väki antoi esimerkiksi seuraavanlaisia ehdotuksia: silloin kannattaa tehdä jotain muuta kuin kirjoittaa, kuten lukea romaani, katsoa elokuvaa, tiskata, kävellä tai vain olla googlailematta turhaa. Osa koki deadlinet tärkeiksi, ilman niitä on vaikea saada mitään tehdyksi.

Petralta myös kysyttiin, kuinka paljon valmis käsikirjoitus ja valmis elokuva muistuttivat toisiaan.

Petra kertoi, että valmis Perintö-novellielokuva noudatti melko tarkasti käsikirjoitusta, mutta esimerkiksi elokuvassa käytetty pohjoisen murre ei ollut alkuperäisessä käsikirjoituksessa, vaan tuli siihen vasta kun kuvauspaikaksi valikoitui ohjaajan kotiseutu Rovaniemi.

Sessiossa oli paikalla myös ohjaajia, ja keskustelua nousi myös siitä, milloin käsikirjoitus on valmis kuvauksiin. Tällaisia ajatuksia nousi esiin keskustelussa: Kun kuvauspaikalla syntyy kuningasideoita, käsikirjoitus ei saa olla niiden toteuttamisen este. Käsikirjoituksen ei ole hyvä olla liian hiottu, siinä täytyy säilyä tuoreus. Joskus maailma tarjoaa kiinnostavia asioita, joita kukaan ei olisi kyennyt käsikirjoitusta kirjoittaessa keksimään. Luonto tai vahinko voi tarjota kiinnostavan lisän tarinaan tai tunnelmaan. Ohjaajan taitoa on havainnoida ja reagoida tähän. Eräs käsikirjoittajista kertoi, kuinka oli kerran huomannut kirjoittaneensa tekstiin toistuvasti sanoja ”katsoo, tuijottaa, huokaa”. Nämä olivat tekstissä tarpeellisia, mutta jos elokuva oikeasti näyteltäisiin näin, siitä tulisi kamala.

Petra oli mukana käsikirjoittamansa Perintö-novellielokuvan teossa vielä käsikirjoituksen valmistumisen jälkeenkin, kun hän pääsi katsomaan myös elokuvan leikkausversiota. Keskustelussa todettiin myös, miten käsikirjoittaja joutuu joskus luopumaan yksittäisistä rakkaista kohtauksista, jotka eivät sitten vain toimi kokonaisuuden kannalta.

Yksi sessioon osallistuneista kysyi Petralta, miltä tuntuu, kun näkee valmiin elokuvan, jonka kohtaukset on itse kirjoittanut ja nähnyt mielessään. Petra kertoi, miten kiva oli nähdä ne samat kohtaukset, jotka oli kirjoittanut ja miten hienosti ne oli rakennettu valmiiseen elokuvaan. Moni oli varoitellut Petraa etukäteen, että valmis elokuva voi olla todennäköisesti erinäköinen kuin mitä on itse kuvitellut, mutta Perintö-elokuvan kohdalla näin ei tapahtunut, vaan valmis elokuva noudatteli aika pitkälti käsikirjoitusta. Petra totesi, että erityisen hienoa oli päästä katsomaan elokuvan kuvauspaikkoja Rovaniemellä. Kun elokuva on ensin syntynyt omassa mielikuvituksessa, omasta pienestä visiosta, on huikeaa päästä näkemään se todellisuudessa. Tämä on ollut ensin vain mielessäni ja sitten paperilla – ja nyt se on tässä!

Helsingin elokuva-akatemian Elävän kuvan seura on sarja viikoittain järjestettäviä vertaisoppimistilaisuuksia. Blogitekstit perustuvat vaihtuvien kirjoittajien havaintoihin, kokemuksiin ja näkemyksiin pidetyn session pohjalta.

Kevään 2014 käsikirjoituspiirit

Ilmoittaudu mukaan nyt!

Tule käsikirjoituspiiriin jos aiot kirjoittaa jonkinmittaisen fiktio- tai dokumenttielokuvan, tv-sarjan ja haluat prosessiisi vertaistukea. Piirissä saat palautetta ja rohkaisua tekemisillesi, deadlinet, sekä opit itse toimimaan dramaturgina.
Helsingin elokuva-akatemia kokoaa neljännen kerran käsisjoukkonsa maanantaina 10.2. klo 18-20.30. Paikka on Hiihtomäentie 34 (työhuonetila Herttoniemessä).

Käsispiiriin kuuluminen vaatii sinulta aikaa ja itsekuria, sillä luet toisten tekstejä ajatuksella sekä työstät omaa projektiasi. Vastalahjaksi saat hyväksyvän ja inspiroivan ilmapiirin, ihmisiä joiden kanssa puhua projektista ja prosessista, sekä tavoitteita kirjoittamiselle. Piirit määrittävät itse missä tapaavat, ja kuinka usein.

Aiemmin käsikirjoituspiirit ovat olleet avoimia kaikille. Ne ovat sitä edelleen, mutta toivomme, että tavoitteesi on korkealla. Käsikirjoituspiiriin sitoutuminen tarkoittaa, että pyrit saamaan toimeentuloa käsikirjoittamalla ja / tai sen, että käsikirjoituksestasi tulee valmis tuotos.

Ilmoittaudu sähköpostitse osoitteeseen
vilja.autiokyro@ gmail.com.
Kerro meilissä lyhyesti

1. taustastasi ja tavoitteistasi
2. onko sinulla idea/ ei ideaa / oletko jo pidemmällä tekstisi kanssa ja mihin kategoriaan tekstisi voisi luokitella
3. pääsetkö tulemaan maanantaina 10.2.

– Vilja Autiokyrö

Haussa 10 käsikirjoittajaa ja 10 ohjaajaa! (ja muita uhkarohkeita tekijöitä)

Kansainvälinen käsikirjoitus- ja elokuvatuotanto-projekti Helsingissä 23.-29. syyskuuta 2013

rise-white

Elokuva-akatemian syksyssä on luvassa muun muassa kansainvälinen yhteistyökurssi Euphoria Borealiksen ja NISI MASAn kanssa 23.-29.9 2013 Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaalien yhteydessä.  Etsitään 10 käsikirjoittajaa kirjoittamaan lyhytelokuva kolmessa päivässä, ja 10 ohjaajaa toteuttamaan tehdyistä käsikirjoituksista 5-minuuttisen lyhytelokuvan neljässä päivässä. Myös muut tekijät voivat osallistua hakuun!

Lue lisää projektista ja hakuohjeista täältä: http://nisileaks.wordpress.com/2013/07/17/call-for-participants-rise-of-euphoria/

Akatemialainen, pysy myös kanavalla koskien mm. syksyn käsikirjoituspiirien toimintaa. Ja muista – Akatemian toimintaan saa aina ehdottaa kursseja tai muuta toimintaa! Aina. helsinkifilmacademy@gmail.com

logot-rise-5

Käsikirjoituspiirit pyörimään

Akatemian käsikirjoituspiirit kokoontuivat 8.-9.9. puimaan ryhmäjakoa ja piirien sisältöjä. Tulossa on mm. pitkää, lyhyttä, dokumenttia, kokeellista, tv-sarjaa, sketsijuna ja aivopierujen viikonloppu. Akatemialainen: jos olet käsikirjoittamisen ammattilainen tai hihassasi on esim. kikkoja tv-sarjojen rakentamiseen, tule toki auttamaan tovereita mäessä: käsispiireissä on joukko ihan perusopetusta kaipaavia ihmisiä, tule jakamaan osamistasi, vaikka vartiksi.

Tässä vielä akatemian jäsen I.Rautsin Facebookin lähettämä käsispiiritervehdys: